Reilun vuoden ajan kirjoittelin Hämeenkylän koulun blogiin juttuja opetustilanteista ja tapahtumista. Loppusyksystä tuntui, että voisin kirjoitella oppimistilanteista juttuja omaankin blogiin. Näin päädyin eräänä syksyisenä iltana perustamaan oman blogin, jota parhaillaan olet lukemassa.
Olen ollut someen siirtymisessä viivyttelijä, kun en ole kokenut tarvetta jakaa omaa elämääni kavereille somessa, vaan olen halunnut tavata kavereitani kasvotusten. Syksyllä päädyin kuitenkin liittymään Twitteriin ja ajattelin tutustua mahdollisuuteen seurata ammatillisesti kiinnostavia twiittauksia. Olen loppusyksyn etsinyt itselleni mielenkiintoisia twiittaajia, jotka twiittaavat lähinnä opetukseen, luonnontieteisiin ja tekniikkaan liittyen.
Nyt joululomalla päätin liittyä myös Facebookiin ammatillisessa mielessä. Kuulin kollegoiltani, että Facebookissa on ryhmiä, joissa keskustellaan ja jaetaan ajatuksia opettamisesta, TVT:n opetuskäytöstä sekä tietysti matematiikasta. Sosiaalisen median palveluihin saa näköjään käytettyä äärettömän ajan vuorokaudesta, joten itse pitää huolehtia, että käyttää näiden palveluiden selaamiseen vain rajallisen ajan. Näin ollen en ihmettele, että monet nuoret ovat ihan koukussa someen. Kaikki muu tekeminen tuntuu jäävän monilla somen jalkoihin, josta ole kyllä huolestunut.
Twitter ja Facebook tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen, mutta edelleen pidän loistavina mahdollisuuksina mm. keskusteluja kollegoiden kanssa, osallistumista koulutuksiin, opetusalan kirjoihin tutustumista, opetusalan lehtien lukemista sekä erilaisten verkkosivujen selailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti