Yksilöllinen eteneminen yläkoulussa

Yksilöllinen oppiminen sopii yläkoulun matematiikkaan sopivasti annosteltuna. Hybridimallilla turvallisesti kohti itsenäistä vastuunottamista omasta oppimisesta.

Opettamani 9. luokkalaiset kokevat, että yksilöllinen eteneminen sopii opetettujen asioiden itsenäiseen harjoitteluun ja syventämiseen. Olen kokeillut tänä syksynä hybridimallia, jossa olen hyödyntänyt perinteisen opetuksen ja yksilöllisen oppimisen mahdollisuudet. Toisen 9. luokan kanssa olemme opiskelleet trigonometriaan liittyvät teoriat vauhdikkaammin kuin normaalisti harjoitellen teorioiden väleissä vähän opiskeltua asiaa. Ennen osaamisnäyttöä eli koetta olen jättänyt pari viikkoa, jolloin oppilaat harjoittelevat trigonometriaa omaan tahtiin omalla tasollaan. Aluksi suurin osa alkoi tehdä perustehtäviä ja muutamat alkoivat tehdä suoraan haastavampia tehtäviä teemasta. Itsenäisen työskentelyn aikana kiertelen auttamassa oppilaita ja osa oppilaista haluaa pyytää tukea tehtäviin myös luokkakavereiltaan. 

Oppilaat eivät haluaisi opiskella kaikkea itsenäisesti, vaan kokevat opetustuokiot hyödyllisinä. Oppilaiden mielestä oppikirjan teoriasta ei saa selkoa itsenäisesti opiskellen ilman opetustuokiota. Opetustuokioissa olen pyrkinyt entistä enemmän tarjoamaan vinkkejä ja ideoita, joita ei kirjoista tai verkosta ole löydettävissä sekä perusesimerkin teemaan liittyvästä ongelman ratkaisemisesta.

Toisen 9. luokan kanssa olemme edenneet yläkoulun oppisisällöt nopeammin yläkoulun aikana, jolloin käytämme alkukevään koko peruskoulun matematiikan asioiden kertaamiseen tai vaihtoehtoisesti oppilas voi tehdä haastavampia tehtäviä lukio-teemalla. Jokainen tekee innokkaasti oman tasoisiaan tehtäviä omalla vauhdilla. Oppilaat ovat motivoituneita, kun asiat on opetettu yläkoulun aikana ja kyseessä on vain kokonaisuuksien hahmottaminen ja opitun mieleen palauttaminen.

Motivoitunut oppilas voi alkaa edetä tunneillani matematiikan kurssia omaan tahtiin tai tehdä lukion pitkää matematiikkaa oppituntien oheismateriaalina. Koko luokan kohdalla koen haasteellisena yläkoulussa täydellisen yksilöllisen oppimisen, jossa oppilaan pitää vastata itse koko opiskelun edistämisestä.

TI-Nspire yläkouluun

Perjantaina illalla osallistuin Educa-messujen yhteydessä järjestettyyn TI-Nspire-koulutukseen. Yläkoulun opettajana minua on pitkään kiinnostanut osallistua CAS-laskinkoulutuksiin, mutta en ole koskaan tullut lähteneeksi. Nyt innostuin - osallistuminen koulutukseen todella kannatti!

TI-Nspire-tietokoneohjelmisto sisältää matematiikan ja luonnontieteiden eri osa-alueilla tarvittavat apuvälineet integroituna yhdeksi kokonaisuudeksi. Ylioppilaskokeen sähköistyessä opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää ohjelmistoa matemaattisen aineiden ylioppilaskokeissa. Ohjelmistoa käytetään Tanskassa laajasti lukiossa ja ohjelmiston hyödyntämistä on kokeiltu myös yläkouluissa.

Jos Tanskassa käytetään TI-Nspireä yläkoulussa, niin miksei myös Suomessa? Koulutuksessa löysin monia tilanteita omaan opetukseen, jossa voin hyödyntää ohjelmistoa. Opetuksen yhteydessä voin havainnollistaa oppilaille jatkossa teoriaa ohjelmiston avulla – niin algebrassa kuin geometriassakin. Ohjelmisto toimisi mielestäni loistavasti ylöspäin eriyttämiseen, jolloin motivoitunut oppilas voisi tuottaa tehtävien ratkaisuja tietokoneella vihkon sijasta. Ohjelmistoon tutustuminen jo yläkoulun aikana on mielestäni monille oppilaille hyödyllistä tulevan lukio-opiskelun tueksi. Lisäksi koko luokan kanssa voisi ohjelmistoa hyödyntää mielekkäästi esimerkiksi yhtälöiden ratkaisun tutkimiseen, suorien kulkemisen tutkimiseen sekä geometrian tehtävien konstruointiin.

TI-Nspire-tietokoneohjelmisto tarjoaa todella paljon käyttömahdollisuuksia, mutta peruskäyttö koulutuksen perusteella näyttää olevan melko helppoa. Huomasin ilokseni koulutuksessa, että itse asiassa tietokoneohjelmiston käyttäminen matematiikan tehtävien ratkaisemiseen ei pelasta heikkoa eikä epämotivoitunutta oppilasta. Ohjelmiston käyttäminen vaatii matematiikan teorioiden hyvää ymmärtämistä ja haastaa pohtimaan matematiikan asioita laajemmin.

 Yhtälöiden ratkaisun tutkimista

Geometrista konstruointia

 Funktioiden kuvaajien tutkimista

Ohjelmiston hyödyntämistä algebraan

Läksyt?

Onko läksyt terminä mennyttä aikaa? Läksyjä tehdään peruskoulussa vuosi vuodelta heikommin. Oppituntien välinen itsenäinen opiskelu on tulevaisuutta.

Monet oppilaat käyttävät läksyjen tekemiseen vain muutamia minuutteja päivässä. Jotkut tekevät läksyt vain opettajan takia. Onko tehtävien kopiointi kaverin vihkosta käytävällä ennen tuntia hyödyllistä läksyjen tekemistä? Jos vaihdetaan läksyt-termi nykyaikaisemmaksi eli itseopiskeluksi, etäopiskeluksi, projektiopiskeluksi tai verkko-opiskeluksi, niin saadaanko oppilaat opiskelemaan oppituntien välillä paremmin. Entä jos peruskoululaisen itsenäinen työskentely oppituntien ulkopuolella olisikin arvioitava osa oppiaineen opiskelua? Mielummin kannustetaan opiskeluun eikä rangaista kotitehtävien laiminlyönnistä. Itseopiskelua voi harrastaa mm. kotona omassa huoneessa, kotisohvalla, auton takapenkillä treeneihin, bussimatkalla kotiin tai kahvilassa.

Viime aikoina on keskusteltu kotitehtävien merkityksestä oppimisen tukena. Itseopiskelulla oppituntien välillä on merkitystä oppimiselle. Jos lukee käsiteltävän teeman kirjasta tai verkkomateriaalista tunnin jälkeen kotona, niin osaa asiaa varmasti paremmin seuraavalla oppitunnilla. Entä jos lukisi jo seuraavan teeman kirjasta flipped classroom -hengessä, niin voisi olla aktiivinen seuraavalla oppitunnilla, kun käsitellään uutta asiaa. Entä jos oppilas on ymmärtänyt opiskeltavan teeman jo oppitunneilla, pitääkö lukea kappale silti kotona? Ei tietysti. Jos osoittaisikin harrastuneisuuttaan oppiaineessa, tutkimalla verkosta opiskeltavaan teemaan liittyviä verkkosivustoja.

Pitääkö kotona tehdä opiskelutehtäviä? Miksi kannattaa osata opiskella myös oppituntien ulkopuolella? Ammatillisessa koulutuksessa ja lukiossa tulee osa kursseihin liittyvästä opiskelusta suorittaa opetustuntien ulkopuolella, jos haluaa menestyä hyvin. Jatko-opinnoissa enenevissä määrin suoritaan melkoinen osa kursseista itseopiskeluna mm. projektitöitä tehden. Olen seurannut läheltä sekä ammattikorkeakoulu että ylemmän ammattikorkeakoulu -opiskelijan arkea. 5 opintopisteen laajuisessa kurssissa saattaa olla vain 7 lähituntia ja loput 100 tuntia kurssisuoristusta muodostuu oman työn pohjalta.

Aidot kohtaamiset

Digitalisoituvassa koulussa ei saa unohtaa inhimillisyyttä. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Monet oppilaat elävät maailmassa, jossa Facebook, Instagram ja WhatsApp piippailee jatkuvasti taskussa. Kuvia pitää ottaa ja jakaa itsestä sekä kavereista. Työssä käyvillä aikuisilla on edellä mainittujen vapaa-ajan palveluiden lisäksi mm. työsähköposti, työkännykkä, työkalenteri ja verkkopalaverit. Nämä kaikki vievät aikaa aidoilta kanssakäymisiltä ja rikkovat aitoja kohtaamisia arjessa.

Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen pohtii Näkökulmia-kirjoituksessaan internetin vaikutuksia ihmisten keskittymiskykyyn.

”Internetin vaikutuksia aivoihin tutkineen Nicholas Carrin mukaan digitaalinen maailma heikentää ihmisen kapasiteettia tietoiseen tiedonhankintaan, analyyttiseen ajatteluun ja pohdintaan. Netti ja työelämän käytäntöjen muutokset pirstaloivat tietoa ja tekevät keskittymisen vaikeaksi aivoillemme; tietoa seulova työmuisti pystyy prosessoimaan kerralla vain 2–4 asiaa.”

Luonnontieteiden opiskelu edellyttää juuri jutussa mainittuja tiedonhankinta taitoja, analyyttiseen ajattelun taitoa sekä kykyä pohtia ongelmia eri näkökulmista. Kuinka jatkossa parhaiten tuemme nuoria keskittymään opiskeluun?

Kiireisessä yhteiskunnassa arjen hyvät kohtaamiset nousevat merkittävään rooliin. Jenni Kallio kirjoittaa Palomacorenton blogissa, että turvallisuudentunne parantaa oppimista koulussa. Jutussa on paljon hyviä ideoita, jotka kannattaa meidän jokaisen opettajan huomioida työssämme, joilla voimme tukea oppilaiden turvallisuuden tunnetta koulussa. Kallio on myös kirjoittanut oppaan itseluottamuksen kasvattamisesta koulussa, joka on tilattavissa verkon kautta. Oppaassa on paljon vinkkejä oppilaiden itseluottamuksen parantamiseen ja tukemiseen. Kun oppilas luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä, hän pääsee parhaisiin mahdollisiin tuloksiin opiskelussa. Oppaan mukaan ”olen hyvä/huono”-ajattelumallin sijaan kannattaa valita ”miten tulen paremmaksi”-asenne, jolloin on helpompi epäonnistumisten jälkeen ponnistaa eteenpäin kohti uusia tavoitteita.

Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen

Viime viikonloppuna osallistuin koulun VESO-koulutukseen, jossa teemoina tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen. Koulutuksen aluksi pääsimme kuuntelemaan kaksi alustusta teemasta. Ensimmäisenä kansanedustaja Mikael Jungner kertoi ajatuksia mihin suuntaan maailma on menossa. Esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Hän kertoi vanhasta ja uudesta maailmasta sekä niiden oleellisimmista eroista. Vanhassa maailmassa tehdään strategioita ja raportoidaan toiminnasta. Uudessa maailmassa heitellään koepalloja ja jatketaan niiden ideoiden pohjalta, jotka näyttävät toimivan. Uusi maailma on vanhaa maailmaa joustavampi.

Opettajan roolista jäin miettimään uuden ja vanhan maailman työntekijöiden eroja. Vanhan maailman hyvä työntekijä on osaava, tottelevainen ja ahkera. Uuden maailman työntekijältä odotetaan luovuutta, intohimoa sekä aloitteellisuutta. Jungnerin mukaan kummankinlaisia työntekijöitä tullaan tarvitsemaan jatkossa ja jokaisen tulee löytää itselleen sopiva työtehtävä omien ominaisuuksiensa mukaan. Jäin miettimään miten opettajana parhaiten tuen oppilaideni kehittymistä, jotta he pärjäävät tulevalla työurallaan?

Toisena puhujana koulutuksessa oli opetusneuvos Martti Hellström, joka kertoi näkemyksiään ennen joulua julkaistusta perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Hän esitteli perusopetuksen kasvatuspäämäärän sekä kertoi tulkintojaan mikä muuttuu perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Hellströmin esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja herätti paljon pohdittavaa siitä mikä todella muuttuu uudessa opetussuunnitelmassa. Jatkona näille hyville esityksille pääsen tammikuun lopussa tutustumaan OPH:n koulutuksessa matematiikan opetussuunnitelman muutoksiin.

Lego-robotit odottavat jo innokkaasti oppilaita. Eiköhän robottien ohjelmointi tue luovuutta, intohimoa sekä aloitteellisuutta?

Menestys vaatii työtä

Joululoman aikana olen ehtinyt lueskelemaan opetukseen, uuteen opetussuunnitelmaan sekä TVT:n opetuskäyttöön liittyviä kirjoituksia verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Yleisesti myönnetään ongelma, että oppimistulokset ovat laskussa ja oppilaiden kouluviihtyvyys on heikentynyt. Matematiikkalehti Solmun artikkelissa Marjatta Näätänen toteaa, että ”kansainvälinen, saavutetun ajattelun abstraktiotasoa mittaava TIMSS-arviointitutkimus osoittaa, että Suomen 8.-luokkalaisten osaaminen on pudonnut viimeisten 12 vuoden aikana yhden vuosiluokan verran!”

Nyt pyritään löytämään keinoja oppimistulosten nostamiseen ja viihtyvyyden lisäämiseen opetusmenetelmiä muuttamalla. Näen erittäin tärkeänä hyödyntää TVT:n mahdollisuuksia järkevästi opetuksen tukena ja käyttää uusia sekä vanhoja opetusmenetelmiä vaihtelevasti. Suurimmassa osassa kirjoituksia on kuitenkin jätetty kirjoittamatta tosiasia, että oppiminen on työtä ja opiskeluun tarvitaan omaa motivaatiota. Uudet eikä vanhat opetusmenetelmät tuota itsestään oppimista.

Jos käyn kerran jääkiekkoharjoituksissa, niin olenko hyvä jääkiekkoilija? En tietysti ole, kun menestyminen edellyttää paljon harjoittelua. Matematiikan opiskelukin vaatii pitkäjänteistä ja sinnikästä työn tekemistä. Oppitunneilla oppilaille muistutan, että en ole opettamassa heille itsessään matemaattisia ratkaisumenetelmiä tai matematiikan tehtävien tekemistä, vaan niiden kautta tuen heidän matemaattisen ajattelun kehittymistä.

”Matematiikan opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden loogista, täsmällistä ja luovaa matemaattista ajattelua. Opetus luo pohjan matemaattisten käsitteiden ja rakenteiden ymmärtämiselle sekä kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa ja ratkaista ongelmia.” (OPS 2016)

Huomasin Alli Huovisen mielipidekirjoituksen Punainen viiva muistuttaa matematiikan merkityksestä, jossa hän toteaa ”Totuus kuitenkin on, että matematiikkaa tarvitaan yhä enemmän, vaikka sitä osataan entistä vähemmän.” Tulevaisuudessa ei enää riitä, että osaa laskea matematiikan tehtäviä, vaan pitää ymmärtää matematiikkaa. Tulevaisuuden teknologia robotteineen edellyttää, että ymmärrämme miten laitteet toimivat ja ratkaisevat ongelmia. Ei siis riitä, että esimerkiksi osaa ratkaista yhtälön, vaan pitää myös ymmärtää miksi yhtälö ratkaistaan juuri tietyllä tavalla.

Kankaanpään yhteislyseon sivuilta löysin hyvän ohjeistuksen matematiikan opiskeluun, jota voi soveltaa myös peruskoulun matematiikassa. Keskeisimmät asiat ohjeistuksesta on hyvä muistuttaa itselle jokaisen matematiikan kurssin alussa.

1. Usko itseesi.
2. Asenne ja halu ratkaisee.
3. Ahkeruus. Menestys vaatii työtä.
4. Ymmärtämällä oppiminen on kaiken alku ja juuri.

”Ei oo motii” toteaa oppilaat, kun ei opiskeleminen tunnu kiinnostavan. Iltalehdessä oli mielenkiintoinen uutinen: Tohtoriksi vain parikymppisenä - mitä hän teki toisin? Tuomas on hyvä esimerkki nuorille, että oma motivaatio tekemiseen vie pitkälle.

Ammatillisesti somessa

Reilun vuoden ajan kirjoittelin Hämeenkylän koulun blogiin juttuja opetustilanteista ja tapahtumista. Loppusyksystä tuntui, että voisin kirjoitella oppimistilanteista juttuja omaankin blogiin. Näin päädyin eräänä syksyisenä iltana perustamaan oman blogin, jota parhaillaan olet lukemassa.

Olen ollut someen siirtymisessä viivyttelijä, kun en ole kokenut tarvetta jakaa omaa elämääni kavereille somessa, vaan olen halunnut tavata kavereitani kasvotusten. Syksyllä päädyin kuitenkin liittymään Twitteriin ja ajattelin tutustua mahdollisuuteen seurata ammatillisesti kiinnostavia twiittauksia. Olen loppusyksyn etsinyt itselleni mielenkiintoisia twiittaajia, jotka twiittaavat lähinnä opetukseen, luonnontieteisiin ja tekniikkaan liittyen.

Nyt joululomalla päätin liittyä myös Facebookiin ammatillisessa mielessä. Kuulin kollegoiltani, että Facebookissa on ryhmiä, joissa keskustellaan ja jaetaan ajatuksia opettamisesta, TVT:n opetuskäytöstä sekä tietysti matematiikasta. Sosiaalisen median palveluihin saa näköjään käytettyä äärettömän ajan vuorokaudesta, joten itse pitää huolehtia, että käyttää näiden palveluiden selaamiseen vain rajallisen ajan. Näin ollen en ihmettele, että monet nuoret ovat ihan koukussa someen. Kaikki muu tekeminen tuntuu jäävän monilla somen jalkoihin, josta ole kyllä huolestunut.

Twitter ja Facebook tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen, mutta edelleen pidän loistavina mahdollisuuksina mm. keskusteluja kollegoiden kanssa, osallistumista koulutuksiin, opetusalan kirjoihin tutustumista, opetusalan lehtien lukemista sekä erilaisten verkkosivujen selailua.