Askelin digitaalisuuteen

Opetuksessa puhutaan tällä hetkellä oppimisen sähköistämisestä. Kirjat pitää korvata digitaalisella oppimateriaalilla ja vihkoista pitää tehdä sähköisiä. Taustalla on pelko, että nykynuoret eivät pärjää tulevassa elämässään, jos eivät osaa käyttää digitaalista maailmaa. Uudessa opetussuunnitelmassa on seitsemän tärkeää laaja-alaisen osaamisen aluetta, joista vain yksi käsittää tieto- ja viestintätekniikan osaamisen.

Itse haluan lähteä kehittämään oppilaideni TVT-osaamista pedagogisesti perustellusti. Etsin sopivia TVT-palveluita oppimistilanteisiin, joiden käyttämisen pystyn perustelemaan oppilailleni. Jos pystyn vastaamaan oppilaani kysymykseen miksi teemme tämän sähköisesti tabletilla tai kannettavalla emmekä ilman teknologiaa, niin olen onnistunut löytämään mielekkään digitaalisen oppimismenetelmän.

Ensi syksynä fysiikan opetuksessa tulen hyödyntämään mm. Metodia-palvelua, joissa oppilaat tekevät kysymyksiä opiskeltavasta teemasta ja oppilaat vastaavat toisten juuri tekemiin kysymyksiin. Tämän kaltaisen oppimistilanteen luominen ei onnistuisi perinteisesti ainakaan kätevästi. Peda.net-palvelussa ajattelin muodostaa kurssin oppilaille keskustelupalstan, jossa oppilaat voivat keskustella opiskeltavista teemoista myös vapaa-aikana, joka ei olisi mahdollista ilman digitaalista alustaa. Eräässä koulutuksessa minulle esiteltiin Ach so! -appi, jonka avulla oppilaat voisivat kuvata fysiikassa oppilastöitään ja jakaa havaintojaan ryhmän kesken hyödyntäen omia kännyköitään tai koulun tabletteja.

Matematiikan opiskelussa tulen hyödyntämään Geogebraa, joka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia matematiikan havainnollistamiseen dynaamisuuden ansiosta. Lisäksi Geogebrassa oppilas voi luoda avaruuskappaleita ja käännellä niitä kolmiulotteisesti hyödyntäen 3D-laseja.

Väsyttää

Yläkoulun opettajille tuttu tilanne, että joku luokan oppilas on väsynyt ja ei jaksa keskittyä opiskeluun. Taustalla on myöhäinen ilta treenien, matsin katsomisen, some-elämän, youtube-videoiden katselun tai vastaavan nuoruuteen kuuluvan vuoksi. Jokainen meistä tietää, ettei väsyneenä pysty, jaksa eikä kykene mihinkään keskittymistä vaativaan. Väsymys näkyy tunneilla asiattomana käytöksenä ja opetustilanteen häiritsemisenä puhumattakaan, että uutta asiaa voisi sisäistää. Kouluissa on erilaisia rakenteita puuttua häiritsevään käyttäytymiseen. Koulussamme on paussiopettajia, jonka luokse oppilaan voi lähettää, jos ei varoituksesta huolimatta jaksa keskittyä opiskelutehtäviin. Näissä tilanteissa luokanvalvojana käyn keskustelun ja kotona vanhemmat keskustelevat asiattomasta käytöksestä ja opiskelun merkityksestä. Jos oppilaan fiilis oli jo aamulla väsyneenä huono, niin illalla vanhempien puhutteluiden ja seurausten jälkeen fiilis ei ole ainakaan parempi. Nuoret kaipaavat rajoja ja rajojen rikkomisesta selkeitä seurauksia. Voisiko kuitenkin huonosta päivästä selvitä ilman rangaistuksia?

Olen vuoden ajan tarjonnut oppilailleni mahdollisuutta tulla luokkaani tai työhuoneeseeni opiskelemaan tunniksi tai pariksi päivän aikana, kun opiskeleminen omien kavereiden kanssa ei väsymyksen vuoksi onnistu. Sen sijaan, että menisi huonona päivänä omien kavereiden viereen häiritsemään tuntia ja ottaisi kotiin negatiivisen viestin tuntitoiminnasta, tulee opiskelemaan valvontaani yksinään rauhassa oman opettajan antamia tehtäviä. Kokemukseni mukaan jo yksikin tunti välissä on merkittävä tuki haasteellisena päivänä, jolla estetään negatiivinen viesti kotiin ja oppilaan on mukavampi mennä koulun jälkeen kotiin.

Oman tilanteen tunnistaminen ja siihen puuttuminen ei ole murrosiän kuohuissa helppo asia. Kun ensimmäisen kerran oppilas tulee opiskelemaan yksinään eikä mene häiritsemään väsyneenä oman luokan tuntia, niin on hän oppinut keskeisempiä asioita kuin yhdelläkään matematiikan, englannin tai historian tunnilla.

Uusia koulurakennuksia suunniteltaessa on muistettava, että meillä on mahdollisuus tarjota oppilaalle hyvänä ja huonona päivänä tarpeen mukaan oma työhuone avokonttorin sijaan.