Kokemuksia oppijalähtöisyydestä

Syksyn aikana mediassa on käyty keskustelua oppimisen muutoksesta, itseohjautuvuudesta sekä lukutaidosta. Teemat liittyvät nuorten tulevaan opiskeluun ja tulevaan työelämään. Kun en tiedä mitä nuoret tulevat tarvitsemaan opiskelussa ja työelämässä, niin näen taidot vähintään yhtä tärkeänä kuin tiedot.

Syksyn alussa hyppäsin uima-altaan syvään päähän heikolla uimataidolla. Päätin muuttaa fysiikan tuntien oppimisen suoraan opettajajohtoisuudesta oppilaslähtöiseksi. Äärilaidasta toiseen hyppääminen oli minulla perusteltua, koska tiedän itse opettajana helposti palaavani kokeiluissa tutuille raiteille. Kokeilu ei mahdollistanut enää perinteistä opettajuutta, joten olin uuden edessä.

Fysiikan tunneilla oppilaiden tavoitteena oli tutustua mekaniikan teemoihin pareittain oppimispolkuna. Oppilaat tekivät muistiinpanoja teoriatekstistä, ratkoivat tehtäviä sekä tekivät oppilastöitä ja niistä raportteja sähköiseen vihkoon. Tuntien alussa kiersin työparien luona kysymässä missä he menevät ja minkälaista tukea tarvitsevat tunnin aikana. Tunnin aikana kiersin selittämässä ilmiöitä ja termejä työpareille, neuvoin harjoitustehtävien tekemisessä sekä ohjasin oppilastöiden tekemistä. Oppilaat ja opettajat tarvitsevat aikaa oppimisen muutoksessa. Syksyn aikana oppilaat oppivat ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, oppimisen aikatauluttamista, tiimityöskentelyä ja sähköisen vihkon käyttämistä.



Parhaillaan teemme viimeisiä arviointeja oppilaiden osaamisesta syksyn ajalta. Nyt on hyvä arvioida myös opettajana omaa toimintaa syksyn ajalta. Opettajajohtoisuus ja oppijalähtöisyys mahdollistavat kokemusteni pohjalta erilaista oppimista. Seuraavassa muutamia ajatuksia oppijalähtöisen oppimisen eduista.

• lukutaito kehittyy 
• oppilas voi edetä oman osaamisensa mukaan nopeammin tai hitaammin kuin tavoiteaikataulu 
• kiinnostunut oppilas pystyy syventämään osaamistaan 
• oppilas ei menetä opetusta, jos on poissa tunneilta esim. sairauden vuoksi 
• pari- ja ryhmätyöskentely kehittyy 
• oppilas oppii aikatauluttamaan omaa tekemistään 
• opettajalla on koko oppitunti aikaa kohdata oppilaita 

Oppilaat löysivät syksyn aikana oppijalähtöisyyden mahdollisuudet. Oppilaiden positiivisen palautteen perusteella on hyvä lähteä kehittämään fysiikan opetusta ensi keväänä.

Meidän matka

Tänään minulla oli mahdollisuus koulumme vastuuopettajan roolissa pitää kevätjuhlapuhe kahdessa 7.-8. luokkien kevätjuhlassa. Juhlamme kantava teema oli Meidän matka. Kirjoitan puheeni juhlan jälkeen muistini mukaan blogista luettavaksi.

Viime yönä 5 viikoisen poikaani unta valvoessa mietin meidän upeaa yhteistä matkaa. Yhteinen matkamme alkoi viime keväänä ennen kevätjuhlaa, kun kollegani kanssa kävimme kertomassa teille tulevasta matkakohteestamme. Näytimme kuvia ja karttoja matkakohteesta, joka oli rakenteilla. Matkakohde sai positiivisen vastaanoton.

Kesällä kaikilla oli mielessä kysymys, minkälainen matkakohde oikeasti onkaan. Onnellisesti matkakohteemme Sanomala valmistui juuri kesän päätteeksi.

Kaikki tuntuivat pitävän matkakohteestamme, kun se oli hyvin kotoisa paikka. Osa meistä unohti syksyllä, että kyseessä ei ollut lomakohde, vaan työmatkakohde. Vuoden aikana saimme paljon upeita kokemuksia mitä on yhdessä oppiminen, yhdessä tekeminen ja vastuunkantaminen omista töistä. Osa joutui huomaamaan keväällä, että rästit tulee hoitaa ennen työkauden päättymistä, kuten työelämässä yleensäkin.

Kohteemme on ollut erityisen kiinnostava vuoden aikana. Kiinnostavan kohteesta tekee se, että olemme ensimmäinen tämän kaltainen kohde Suomessa. Vierailijat ovat kehuneet teidän (oppilaat) työskentelyä alueilla. Ensi syksynä emme ole enää Suomen ykkösvierailukohde, kun vastaavia kohteita tulee eripuolille Suomea. Olemme kuitenkin edelleen Suomen ensimmäinen vastaava kohde.

Kohteessamme on yksi ongelma. Kohteemme suljetaan kesäksi ja joudumme nauttimaan kesästä omilla nurmikoillamme aurinkoa ottaen ja jäätelöä syöden.

Syksyllä palaamme takaisin kohteeseen, jolloin teemme töitä vähintäänkin yhtä hyvin. Ensi vuonna tulemme panostamaan työryhmien kokoonpanoihin, jonka kautta pyrimme saamaan entistä parempia tuloksia.

Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille oikein ansaittua kesälomaa. Palaamme syksyllä jatkamaan yhteistä matkaamme tänne Sanomalaan!

Oppimisen muutos edellyttää opettajuuden muutosta

Uusi oppiminen ja opetussuunnitelma edellyttävät peruskoululta mm. oppijalähtöisyyttä ja laaja-alaisen osaamisen tukemista. Nämä kummatkin ovat hyvin perusteltuja teemoja ajateltaessa minkälaiseen työelämään nuoria ohjaamme. Toisaalta emme tiedä minkälainen tulee olemaan työelämä 10 vuoden kuluttua, mutta työelämän muutos on nyt jo merkittävää, joka ennustaa muutoksia myös jatkossa.

Olen käynyt loistavan aineopettajan koulutuksen reilun kymmenen vuotta sitten. Sieltä sain hyvät eväät opettajuuteen. Ehdin opettamaan yhdeksän vuotta perinteisesti opettajajohtoisesti matematiikkaa ja fysiikkaa. Vuosi sitten heräsin valmistautumaan uuden opetussuunnitelman teemoihin, vaikka vasta viime syksynä opetussuunnitelma tuli voimaan yläkoulussa. Vuosi sitten aloitin muuttamaan erityisesti fysiikan oppimista. Oppistuokioissa oppilaat tutustuivat opiskeltavaan teemaan kirjan materiaalin pohjalta, jonka jälkeen pareittain tai ryhmissä pohtivat mitkä ovat keskeiset sisällöt. Oppilaiden tehtävänä oli kirjata portfolioonsa keskeiset opittavat sisällöt. Teoriaan tutustumisen jälkeen oppilaat testasivat osaamaansa sekä tehtävien että oppilastöiden kautta. Teeman käsittelyn päätteeksi kävin yhteisesti läpi lyhyesti mitä opettajan mukaan teemassa oli keskeistä. Verkosta löytyvää materiaalia hyödynnettiin tunneittain lisämateriaalina – ajatuksella katso verkosta lisää.

Kuva: pixabay.com 

Uudenlainen toimintamalli vapautti minulle aikaa käydä ohjaamassa oppilaita työpareina ja pöytäryhminä fysiikan teemoissa. Aidosti ehdin tunnin aikana kohtaamaan oppilaita fysiikan oppijoina sekä nuorina! Viime syksystä lähtien avoimiin oppimisympäristöihin Sanomalaan opetuspisteeseen siirryttäessä luovuin kokonaan opettajajohtoisesta teeman päättämästä. Taustalla oli ajatus, että oppilaat eivät mielestäni hyötyneet yhteisestä tuokiosta merkittävästi. Lisäksi olen siirtynyt ohjaamaan oppilaita keskimääräiseen etenemistahtiin teemasta toiseen, jolloin oppilas voi eriytyä käyttäen teeman opiskeluun kauemmin aikaa tai vastaavasti toiset voivat edetä nopeammin ja laajentaa teemoja haastavammilla materiaalilla.

Muutos ei ole ollut kivuton. Olenhan saanut koulutuksen opettajajohtoisuuteen, jossa toki hyödynnettiin erilaisia oppimistapoja, jollaisen oppimisen olen itse läpi käynyt nuorena. Olinhan pitänyt loistavia oppitunteja, joista jopa olin saanut hyvää palautetta oppilailta ja huoltajilta. Kaikesta huolimatta en koe ensimmäisten yhdeksän opettaja vuoteni aikana onnistuneeni tukemaan kaikki oppilaita parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen olin valmis kokeilemaan uutta, joka ei ensimmäisten kokemusteni pohjalta ole ainakaan huonompi, jos vertaillaan oppilaiden tietoja ja taitoja. Nyt minulla on aikaa oleelliseen eli oppilaiden tukemiseen eikä suurin osa energiastani mene tunnin läpivientiin.

Oppimisen muutos oppimistilanteissa edellyttää opettajuuden muutosta, joka ei synny ilman luopumisia. Minun kohdalla muutokset ovat olleet vähintäänkin loikkia, mutta kannatan kokemukseni pohjalta mieluummin muutosta pienin askelin.

Kannustan kaikki ennakkoluulottomasti muuttamaan opettajuuttaan – se kannattaa!

Yläkoulun fysiikkaa oppijalähtöisesti

Opettajaksi valmistumisen jälkeen olen pitänyt enemmän ja vähemmän opettajajohtoisia fysiikan tunteja yläkoulussa, joihin on kuulunut mm. opetuskeskusteluja, demonstraatioita ja oppilastöitä. Olen pyrkinyt kehittämään kymmenen vuoden aikana fysiikan opetusta lähemmäs oppijoita tuomalla opetukseen arkielämän ilmiöitä osittain jopa nuoren kokemusmaailmasta.

Syksyllä koulumme siirtyessä ensimmäisenä yläkouluna avoimiin oppimisympäristöihin Sanomalan opetuspisteeseen olen alkanut kokeilemaan entistä oppijalähtöisempää oppimista fysiikassa. Syksyn ajan opetin yhdeksäsluokkalaisia, joiden kanssa kokeilin vähentää opettajajohtoisuutta mahdollisimman paljon, mutta en halunnut vaarantaa kuitenkaan heidän päättöarviointivaiheen opiskeluaan uudistuksilla.

Nyt tammikuussa alkoi 7. ja 8. luokkalaisten fysiikan opiskelu, jolloin päätin kokeilla enemmän oppijalähtöistä oppimista. Oppilaat opiskelevat fysiikan teemoja ohjauksessani ilman opettajajohtoista opetusta. Oppilaat aloittavat uuden teeman opiskelun (esim. lämpölaajeneminen) lukemalla teemasta oppikirjasta. Suosittelen lukemaan kappaleen jopa kahteen kertaan, jotta saa jonkinlaisen käsityksen keskeisistä sisällöistä, kun fysiikan termit ovat välillä haastavia. Teeman lukemisen jälkeen oppilaat pareittain työskennellen kokoavat oppimisportfolioonsa teeman keskeisimmät asiat muistiinpanoiksi. Teorian opiskelun jälkeen tehdään teemaan liittyviä harjoitustehtäviä sekä oppilastöitä opettajan ohjeistuksella, joista kirjoitetaan työselostus oppimisportfolioon.

Ohjaan oppilaat aina uuteen teemaan, mutta olen antanut oppilaille riittävästi aikaa työskennellä jokaisen teeman parissa. Nopeammille oppilaille olen antanut käsiteltävään teemaan liittyvän fysiikan ilmiön tutkittavaksi, josta he tekevät muistiinpanot portfolioon. Tietolähteenä koko opiskelun ajan oppilaat käyttävät luokkakirjan ohessa kännykällä tehtävää tiedonhakua, joka on toiminut erittäin hyvin.

Kun olen luopunut opettajajohtoisesta oppituntirakenteesta, niin minulla on aikaa tunneilla enemmän käydä ohjaamassa ja auttamassa oppilaita fysiikan teemaan liittyvissä asioissa. Kierrellessäni työparien luona ehdin fysiikan teemojen lisäksi kohtaamaan oppilaat paremmin myös kasvatuksellisessa roolissa.

7. luokalla emme pidä ollenkaan enää isoa koetta kevään opiskelusta, vaan pieniä taitotestejä oppimisen ohessa. 8. luokalla olen pitänyt perinteisen kokeen alkukevään opiskelusta, jonka perusteella oppilaiden kokeessa osoitettu osaaminen ei ole ainakaan huonompaa kuin aiemmin perinteissä opettajajohtoisessa fysiikassa.

7. luokkalaisille teettämäni kyselyn perusteella uudenlaisesta fysiikan oppijalähtöisestä oppimisesta jopa tykätään. 1 = täysin eri mieltä, 4 = täysin samaa mieltä