lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hajatuksia koulutuspäiviltä

Osallistuin tänään MAOLin kevätkoulutuspäiville, jossa pääsin kuuntelemaan monia mielenkiintoisia luentoja opetuksen tulevaisuudesta. Mieleeni jäi muutamia lauseita, joita ajattelin kirjoittaa muistiin itselleni. Näistä ehkä kirjoittelen jatkossa enemmänkin blogissani.

”Kännykän käyttökulttuurin oppiminen on nykypäivän taito nuorille. Missä tilanteissa voi käyttää kännykkää viihdetarkoituksessa? Voiko kännykkä olla oppimisväline?”

”Kannustetaan oppilaita keskustelemaan opiskeltavasta aiheesta. Keskustelu syventää oppimista.”

”Vernierin Logger lite tarjoaa uusia mahdollisuuksia yläkoulun fysiikkaan.”

”Tutkimusten mukaan tunne vaikuttaa 60 % oppimistuloksiin.”

”Pienin askelin kohti TVT:n käyttämistä opetuksessa.”

”Antiikin kreikassa yksi piirsi hiekkaan geometrisia kuvioita ja muut kuunteli. Matematiikan traditio on säilynyt 2000 vuotta. Miksi se ei toimisi enää?”

”Sähköistyvän oppimisen ongelma: Yritetään löytää yksi väline kaikkeen.”

”Omarytminen opiskelu yläkoulun matematiikassa. Onnistuuko?”

”Oppilaiden toimintakulttuurin pitää muuttua heti.”


Osallistuin iltapäivällä mielenkiintoiselle fotoniikkaa käsittelevälle luennolle, jolla opin paljon uutta valon merkityksestä ihmiskunnalle. Valo on mahdollistanut kuvan, mutta mitä kalvon kuvassa on?

Leirikoululla merkitystä

Kolme vuotta sitten minulla oli ensimmäinen mahdollisuus opettajana osallistua kollegani työparina leirikouluun. Kolmipäiväinen liikuntapainotteinen leirikoulu suuntautui Vierumäelle. Kaikki oli outoa ja erilaista – en oikein tiennyt mitä odottaa. Vuosi sitten kollegani kysyi, että lähtisinkö jälleen mukaan leirikouluun ja vastaukseni oli ehdottomasti! Selkeä vastaukseni johtui ensimmäisen leirikouluni hyvistä kokemuksista.

Nyt toista leirikoulua viettäessäni pohdin leirikoulun merkitystä. Miksi leirikoulu oikeastaan onkaan hyvä juttu? Leirikoulussa on oppilaiden mahdollista oppia elämän kannalta korvaamattoman tärkeitä taitoja, joita ovat mm. yhdessä tekeminen, yhdessä päättäminen, toisten huomioiminen sekä omien vahvuuksien löytäminen.

Leirikoulu tarjoaa opettajalle mahdollisuuden kohdata oppilaita rauhassa, vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan sekä nauttia yhdessä tekemisestä, joihin oppituntien aikana ei ole mahdollisuutta. Näen leirikoulun roolin merkittävänä osana oppimista peruskoulussa, vaikka leirikoulussa ei opiskella suoranaisesti mitään oppiaineita. Leirikoulu on myös loistava väline toteuttaa uuden opetussuunnitelman tavoitteita.

Ensimmäisenä iltana lähdimme kiertämään muutamien oppilaiden kanssa neljän kilometrin mittaisen luontopolun kauniissa keväisessä luonnossa. Kävellessä oli mukava jutella monenlaisista teemoista. Päädyin kysymään nuorten sosiaalisen median käyttämisestä. Oppilaat kertoivat nuorten käyttävän eniten Instagrammia. Totesin oppilaille, etten keksi mitään syytä opettajana liittyä Instagrammiin. Oppilaiden mielestä minun pitäisi ehdottomasti liittyä Instagrammiin ja he alkoivat kehitellä syytä minulle. Heidän idea oli, että julkaisisin Instassa vinkkejä tuleviin kokeisiin. Ehkä tulevan kokeen jonkun kysymyksenkin voisi jakaa Instassa. Näillä ideoilla saisin kuulemma paljon seuraajia. Pitäisikö tuota kokeilla? Joka tapauksessa olen nyt paljon viisaampi Somekoulun jälkeen Instan suhteen.


Toisena iltana koko porukalla kävelimme järven rantaan paistamaan nuotiolla lettuja. Pääsin kokeilemaan vanhoja erätaitoja ja sytyttämään nuotion – ja onnistuihan se! Nuotio ja nuotiolettujen paistaminen näyttää tarjoavan nykynuorille elämyksiä.


Seuraavaa leirikoulua odotellen!