Oppimisen muutos edellyttää opettajuuden muutosta

Uusi oppiminen ja opetussuunnitelma edellyttävät peruskoululta mm. oppijalähtöisyyttä ja laaja-alaisen osaamisen tukemista. Nämä kummatkin ovat hyvin perusteltuja teemoja ajateltaessa minkälaiseen työelämään nuoria ohjaamme. Toisaalta emme tiedä minkälainen tulee olemaan työelämä 10 vuoden kuluttua, mutta työelämän muutos on nyt jo merkittävää, joka ennustaa muutoksia myös jatkossa.

Olen käynyt loistavan aineopettajan koulutuksen reilun kymmenen vuotta sitten. Sieltä sain hyvät eväät opettajuuteen. Ehdin opettamaan yhdeksän vuotta perinteisesti opettajajohtoisesti matematiikkaa ja fysiikkaa. Vuosi sitten heräsin valmistautumaan uuden opetussuunnitelman teemoihin, vaikka vasta viime syksynä opetussuunnitelma tuli voimaan yläkoulussa. Vuosi sitten aloitin muuttamaan erityisesti fysiikan oppimista. Oppistuokioissa oppilaat tutustuivat opiskeltavaan teemaan kirjan materiaalin pohjalta, jonka jälkeen pareittain tai ryhmissä pohtivat mitkä ovat keskeiset sisällöt. Oppilaiden tehtävänä oli kirjata portfolioonsa keskeiset opittavat sisällöt. Teoriaan tutustumisen jälkeen oppilaat testasivat osaamaansa sekä tehtävien että oppilastöiden kautta. Teeman käsittelyn päätteeksi kävin yhteisesti läpi lyhyesti mitä opettajan mukaan teemassa oli keskeistä. Verkosta löytyvää materiaalia hyödynnettiin tunneittain lisämateriaalina – ajatuksella katso verkosta lisää.

Kuva: pixabay.com 

Uudenlainen toimintamalli vapautti minulle aikaa käydä ohjaamassa oppilaita työpareina ja pöytäryhminä fysiikan teemoissa. Aidosti ehdin tunnin aikana kohtaamaan oppilaita fysiikan oppijoina sekä nuorina! Viime syksystä lähtien avoimiin oppimisympäristöihin Sanomalaan opetuspisteeseen siirryttäessä luovuin kokonaan opettajajohtoisesta teeman päättämästä. Taustalla oli ajatus, että oppilaat eivät mielestäni hyötyneet yhteisestä tuokiosta merkittävästi. Lisäksi olen siirtynyt ohjaamaan oppilaita keskimääräiseen etenemistahtiin teemasta toiseen, jolloin oppilas voi eriytyä käyttäen teeman opiskeluun kauemmin aikaa tai vastaavasti toiset voivat edetä nopeammin ja laajentaa teemoja haastavammilla materiaalilla.

Muutos ei ole ollut kivuton. Olenhan saanut koulutuksen opettajajohtoisuuteen, jossa toki hyödynnettiin erilaisia oppimistapoja, jollaisen oppimisen olen itse läpi käynyt nuorena. Olinhan pitänyt loistavia oppitunteja, joista jopa olin saanut hyvää palautetta oppilailta ja huoltajilta. Kaikesta huolimatta en koe ensimmäisten yhdeksän opettaja vuoteni aikana onnistuneeni tukemaan kaikki oppilaita parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen olin valmis kokeilemaan uutta, joka ei ensimmäisten kokemusteni pohjalta ole ainakaan huonompi, jos vertaillaan oppilaiden tietoja ja taitoja. Nyt minulla on aikaa oleelliseen eli oppilaiden tukemiseen eikä suurin osa energiastani mene tunnin läpivientiin.

Oppimisen muutos oppimistilanteissa edellyttää opettajuuden muutosta, joka ei synny ilman luopumisia. Minun kohdalla muutokset ovat olleet vähintäänkin loikkia, mutta kannatan kokemukseni pohjalta mieluummin muutosta pienin askelin.

Kannustan kaikki ennakkoluulottomasti muuttamaan opettajuuttaan – se kannattaa!