Nyt puhutaan julkisuudessa, että opettajien tulee muuttua uuden opetussuunnitelman hengessä ja muuttaa opetustaan oppijalähtöiseksi. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kokeillut opetuksessani matematiikan tunneilla uudenlaista oppimista, jossa oppijalla on keskeinen rooli oman oppimisensa ohjaamisessa. Näyttää siltä, että yhtälailla oppilaan tulee mukautua uudenlaiseen oppimiseen ja entistä suurempaan vastuunottamiseen oppimisestaan.
Olen kokeillut oppitunneillani enemmän matematiikkavalmentaja tyyppistä lähestymistä, jossa jokainen opiskelee omaan tahtiin ja saa tarvittaessa apua tehtäviin. Ohjaan oppilasta itse löytämään omien tietojen ja taitojen pohjalta vastauksen hänen kysymykseen, jonka avulla hän pääsee eteenpäin matematiikan tehtävän kanssa. Helpompaa olisi toki kertoa suoraan oppilaalle miten tehtävä ratkaistaan, mutta silloin onnistumisen kokemus siirtyy opettajalle. Koen motivoivana tukea oppilaita heidän lähtökohdistaan, mutta kolikolla on kääntöpuolensa.
Motivoituneet oppijat näyttävät nauttivan ja pärjäävän hyvin uudenlaisen oppimisen kanssa. Heikosti motivoituneet ja oppimisvaikeuksista kärsivät näyttävät taas olevan ongelmissa oman opiskelun ohjaamisen kanssa ja kaipaisivat selkeää opettajajohtoista etenemistä. Itsenäisessä työskentelyssä opettajan aika näyttää riittävän vain avunkysyjien tukemiseen. Itsenäinen eteneminen ja oman oppimisen ohjaaminen mahdollistaa opettajajohtoista enemmän: ei kiinnosta, en viitsi pyytää apua, en osaa -kierteen.
Monet oppilaani ovat esittäneet kokeilujen jälkeen toiveen, että voisin jatkossa opettaa uudet asiat, jotta heillä on mahdollisuus soveltaa asiaa, kun ensin ymmärtävät perusasiat. Näen vastuuni oppilaiden oppimisen tukemisessa, joten jatkossa tulen pitämään lyhyitä teoriahetkiä ja ohjaan oppilaiden harjoittelua matematiikkavalmentaja-hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti