Olemme monesti kiinnostuneita oppilaiden harrastuksista tai vapaa-ajan vietosta opettajana ja luokanohjaajana. Olemme tottuneet kysymään, että miten jalkapallo harjoitukset menivät tai miten teidän bändin keikka sujui eilen illalla? Miksi emme ole kiinnostuneita oppilaiden pelaamisesta, vaikka lähes jokainen pelaa enemmän tai vähemmän vapaa-ajalla?
Olen lähestynyt työssäni oppilaita kysymyksillä mm. liikunta ja musiikki harrastuksiin liittyvien kysymysten lisäksi pelaamiseen liittyvillä kysymyksillä. Olen huomannut, että monien asioiden hoitaminen oppilaan kanssa on helpompaa, kun hän huomaa, että arvostan hänen pelaamistaan ja olen kiinnostunut siitä aika ajoin.
Mediassa edelleen kulkee ajatus, että pelaaminen on negatiivinen asia. Itse lähestyn pelaamista pelikasvatuksen näkökulmasta. Pelaaminen on hyvä asia, jos pelaa oikeita pelejä, oikeaan aikaan, oikean määrän viikossa sekä oikeiden kavereiden kanssa. Jos nämä näkökulmat toteutuvat, joista myös oppilaiden kanssa keskustelen, en näe ongelmaa pelaamisesta osana vapaa-aikaa.
Tähän mennessä olleita kokeilujani pelikasvatuksesta peruskoulussa voi käydä katsomassa pelikasvatustaperuskoulussa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti