Esporttia koulussa

Koulumme OppilasAgentit eli tieto- ja viestintätekniikasta kiinnostuneet oppilaat järjestivät 8.-9.11.2019 koulun oman Hämylan-verkkopelitapahtuman (perjantai klo 17.00 – lauantai klo 12.00). Tapahtuma järjestetiin jo neljättä kertaa ja se kokosi jopa 100 6.-9.-luokkalaista konsoli- ja tietokonepelaajaa viettämään yhdessä aikaa pelaamisen merkeissä. Tapahtumassa oli tarjolla myös kilpailuja. OppilasAgenttien suunnittelua ja toteutusta oli ohjaamassa MJ-eSport puoliammattilaispelitiimin jäseniä. Koulun opettajia oli valvomassa tapahtumaa läpi yön.

Tapahtumissa verkkopelaamisesta kiinnostuneet oppilaat ovat kohdanneet toisensa ja siellä on syntynyt uusia kaveruuksia, joita muuten ei olisi mahdollistunut. Tapahtumissa myös opettajat ovat pääseet kohtaamaan oppilaita heidän kiinnostuksen kohteiden kautta aivan eri tavalla kuin oppitunneilla. Olemme saaneet erityisesti huoltajilta hyvää palautetta tapahtumista, johon on heidän mukaan turvallista oppilaat päästää nauttimaa yhdessä olosta ja pelaamisesta.

Jos haluatte koulullenne lanit, niin kerron mielelläni tarkemmin järjestelyistämme.

Tukea koulun lanien järjestämiseen saa myös Finnish Esports Consulting -yritykseltä. 

TI Nspire yläkoululaisille

Tänä keväänä ensimmäisen kerran ylioppilaskokeet toteutettiin myös matematiikassa sähköisenä. Matematiikan ylioppilaskokeen sähköistyminen viimeisenä kokeena herätti paljon ajatuksia. Oli asiasta mitä tahansa mieltä, niin digitalisoituminen kaikissa palveluissa on nykypäivää ja tulevaisuutta. Yläkoululaisten kanssa keskustellessa yllättävän moni vierastaa oppimisen sähköistymistä. Miksi pitää käyttää koneita? Miksi pitää käyttää sähköistä portfoliota?

Motivaatiota on helppo hakea jatko-opinnoista ja tulevaisuuden työpaikoilta. Tietotekniikka ja teknologia lisääntyy väistämättä halusi tai ei. Ensi askeleena matematiikan sähköistämiseen yläkoulussa olemme kohta kahden vuoden ajan kokeilleet osan oppilaiden kanssa kirjoittaa Acerin B118 -kynälaitteilla tehtävien ratkaisuja Microsoft OneNoteen. Monet oppilaat tykkäävät tehdä tehtäviä älykynällä, koska mm. merkintöjen korjaaminen, sivun skaalaaminen sekä värien käyttäminen on helppoa.

Tänään otimme uuden askeleen, kun T3-kouluttaja Olli Karkkulainen kävi ohjaamassa 7. ja 8. luokkalaisia innokkaita oppilaita TI Nspire -matematiikkaohjelmiston käyttöön. Ohjelma on käytössä myös ylioppilaskirjoituksissa. Oppilaiden kasvoista näki selkeästi wau-efektin. Muutamat oppilaat todella innostuivat ohjelmasta ja haluavat hyödyntää ohjelmaa erityisesti ensi syksystä lähtien opiskelussaan. Yleisesti haluan olla tarjoamassa aitoja tulevaisuuden kannalta merkityksellisiä kokemuksia nuorille, joista on todella hyötyä jatko-opinnoissa.

Jos olet kiinnostunut yläkouluopettaja mahdollistamaan oppilaillesi Nspiren kokeilemisen, niin suosittelen hyödyntämään Luku-matematiikkamateriaaliin kuuluvia mallitehtävä-pohjia.

Hyvät pahat kokeet

Kokeet ovat hyvin perinteinen tapa mitata oppilaiden osaamista. Seuraavassa pohdintoja kokeen roolista oppimisen mittarina.

Omana aikanani yläkoulussa pidettiin koe, kun kurssin asiat oli opiskeltu. Oppitunnit olivat hyvin opettajajohtoisia, jolloin oppilas saattoi olla aktiivisesti mukana keskusteluissa ja osoittaa viittaamalla osaamistaan. Tunneilla käytettiin myös oppilaita aktivoivia ryhmätöitä. Tuntui kuitenkin, että kokeella mitattiin todistuksen arvosana kurssin päätteeksi. Hyvällä tuntiaktiivisuudella sain monesti nostettua aineiden arvosanoja.

Uusi opetussuunnitelma edellyttää oppijan aktiivista roolia sekä osaamisen arvioinnin monipuolisuutta. Omana kouluaikanani ei voinut puhua ainakaan kaikissa aineissa monipuolisesta osaamisen osoittamisesta. Opettajuuden muutoksessa muuttuvat työskentelytavat oppitunneilla, mutta samalla myös arvioinnin on muututtava monipuolisemmaksi. Kun oppimista muuttaa oppijalähtöiseksi ja oppija seuraa oppimispolkua, on kokeen rooli pohdittava uudelleen.

Onko koe ylipäätään hyvä mittari osaamisen mittaamiseen? Opettajana ensimmäiset 9 vuotta tein kokeita pääasiassa yksinään. Mielestäni laatimani kokeet olivat hyviä mittaamaan oppilaiden osaamista. Nyt olen viimeisin puolentoista vuoden aikana havainnut, että kokeeni eivät varmasti olleet hyviä mittaamaan ainakaan kaikkien oppilaiden osaamista.

Onko kokeet este aidosti monipuolisen arvioinnin kehittämiselle vai onko kokeet luonnollinen osa monipuolista arviointia? Oman kokemukseni mukaan monipuolisen arvioinnin kehittäminen, kun koe on osana arviointia, on melko haastavaa kokeiden historiallisen roolin vuoksi. Huoltajat ja oppilaat pitävät tavallisesti kokeiden roolia kohtuuttoman suurena osaamisen osoittamisena, jolloin mm. oppimisen aikana ja kotona osoitettu osaamisen sekä projektityöskentelyn pohjalta saatu näyttö osaamisesta on haastavaa ottaa vahvasti mukaan arviointiin. Toisaalta koe on hyvä osa monipuolista osaamisen osoittamista, jos sen rooli ei ole liian merkityksellinen.

Olen vuoden ajan kokeillut oppilaiden fysiikan osaamisen arviointia ilman kokeita. Kokeettomuus vaatii opettajaa luottamaan omaan ammattitaitoonsa oppilaiden osaamisen monipuolisessa arvioinnissa. Matematiikan osaamisen arvioinnissa näen kokeella vielä roolin, vaikka matematiikan arvioinnissa tulee olla aiempaa enemmän monipuolisia tapoja osoittaa osaamistaan.