Askelin digitaalisuuteen

Opetuksessa puhutaan tällä hetkellä oppimisen sähköistämisestä. Kirjat pitää korvata digitaalisella oppimateriaalilla ja vihkoista pitää tehdä sähköisiä. Taustalla on pelko, että nykynuoret eivät pärjää tulevassa elämässään, jos eivät osaa käyttää digitaalista maailmaa. Uudessa opetussuunnitelmassa on seitsemän tärkeää laaja-alaisen osaamisen aluetta, joista vain yksi käsittää tieto- ja viestintätekniikan osaamisen.

Itse haluan lähteä kehittämään oppilaideni TVT-osaamista pedagogisesti perustellusti. Etsin sopivia TVT-palveluita oppimistilanteisiin, joiden käyttämisen pystyn perustelemaan oppilailleni. Jos pystyn vastaamaan oppilaani kysymykseen miksi teemme tämän sähköisesti tabletilla tai kannettavalla emmekä ilman teknologiaa, niin olen onnistunut löytämään mielekkään digitaalisen oppimismenetelmän.

Ensi syksynä fysiikan opetuksessa tulen hyödyntämään mm. Metodia-palvelua, joissa oppilaat tekevät kysymyksiä opiskeltavasta teemasta ja oppilaat vastaavat toisten juuri tekemiin kysymyksiin. Tämän kaltaisen oppimistilanteen luominen ei onnistuisi perinteisesti ainakaan kätevästi. Peda.net-palvelussa ajattelin muodostaa kurssin oppilaille keskustelupalstan, jossa oppilaat voivat keskustella opiskeltavista teemoista myös vapaa-aikana, joka ei olisi mahdollista ilman digitaalista alustaa. Eräässä koulutuksessa minulle esiteltiin Ach so! -appi, jonka avulla oppilaat voisivat kuvata fysiikassa oppilastöitään ja jakaa havaintojaan ryhmän kesken hyödyntäen omia kännyköitään tai koulun tabletteja.

Matematiikan opiskelussa tulen hyödyntämään Geogebraa, joka tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia matematiikan havainnollistamiseen dynaamisuuden ansiosta. Lisäksi Geogebrassa oppilas voi luoda avaruuskappaleita ja käännellä niitä kolmiulotteisesti hyödyntäen 3D-laseja.

Väsyttää

Yläkoulun opettajille tuttu tilanne, että joku luokan oppilas on väsynyt ja ei jaksa keskittyä opiskeluun. Taustalla on myöhäinen ilta treenien, matsin katsomisen, some-elämän, youtube-videoiden katselun tai vastaavan nuoruuteen kuuluvan vuoksi. Jokainen meistä tietää, ettei väsyneenä pysty, jaksa eikä kykene mihinkään keskittymistä vaativaan. Väsymys näkyy tunneilla asiattomana käytöksenä ja opetustilanteen häiritsemisenä puhumattakaan, että uutta asiaa voisi sisäistää. Kouluissa on erilaisia rakenteita puuttua häiritsevään käyttäytymiseen. Koulussamme on paussiopettajia, jonka luokse oppilaan voi lähettää, jos ei varoituksesta huolimatta jaksa keskittyä opiskelutehtäviin. Näissä tilanteissa luokanvalvojana käyn keskustelun ja kotona vanhemmat keskustelevat asiattomasta käytöksestä ja opiskelun merkityksestä. Jos oppilaan fiilis oli jo aamulla väsyneenä huono, niin illalla vanhempien puhutteluiden ja seurausten jälkeen fiilis ei ole ainakaan parempi. Nuoret kaipaavat rajoja ja rajojen rikkomisesta selkeitä seurauksia. Voisiko kuitenkin huonosta päivästä selvitä ilman rangaistuksia?

Olen vuoden ajan tarjonnut oppilailleni mahdollisuutta tulla luokkaani tai työhuoneeseeni opiskelemaan tunniksi tai pariksi päivän aikana, kun opiskeleminen omien kavereiden kanssa ei väsymyksen vuoksi onnistu. Sen sijaan, että menisi huonona päivänä omien kavereiden viereen häiritsemään tuntia ja ottaisi kotiin negatiivisen viestin tuntitoiminnasta, tulee opiskelemaan valvontaani yksinään rauhassa oman opettajan antamia tehtäviä. Kokemukseni mukaan jo yksikin tunti välissä on merkittävä tuki haasteellisena päivänä, jolla estetään negatiivinen viesti kotiin ja oppilaan on mukavampi mennä koulun jälkeen kotiin.

Oman tilanteen tunnistaminen ja siihen puuttuminen ei ole murrosiän kuohuissa helppo asia. Kun ensimmäisen kerran oppilas tulee opiskelemaan yksinään eikä mene häiritsemään väsyneenä oman luokan tuntia, niin on hän oppinut keskeisempiä asioita kuin yhdelläkään matematiikan, englannin tai historian tunnilla.

Uusia koulurakennuksia suunniteltaessa on muistettava, että meillä on mahdollisuus tarjota oppilaalle hyvänä ja huonona päivänä tarpeen mukaan oma työhuone avokonttorin sijaan.

Fysiikkaa arkielämästä

Olen yrittänyt tulkita uuden perusopetuksen opetussuunnitelman henkeä ja muuttaa toimintaani sen näköiseksi. Parin vuoden aikana on monenlaisia kokeiluja ollut ja lisää on luvassa. Kevään viimeisellä puoliskolla suuntaan kokeilut fysiikan opetukseen 7. ja 9 luokille. Kokeilussani on kaksi päänäkökulmaa: Tunneilla tehdään sellaista, jota ei voi tehdä kotona ja kotona sellaista merkittävää opiskelua, jota voi tehdä myös yksinään.

 

Oppitunneilla opiskellaan oppilastöiden, demonstraatioiden, kuvien ja videoiden pohjalta keskustellen. Tarkoituksena on keskustelemalla hahmottaa fysiikan kursseissa opiskeltavia ilmiöitä arkielämä lähtöisesti. Ideat, kuvat ja videot olen poiminut vuosien varrella opetusmateriaalipankkiini, joista parhaita käytän oppilaiden kanssa. Oppilaiden kanssa keskustelun herättäminen fysiikan teemoista vaatii taitoa. Keskustelussa oppilaat huomaavat, että ei se fysiikka niin vaikeaa olekaan - se on meidän ympärillä. Tunneilla tehdään myös oppilaiden vaatimuksesta muistiinpanoja keskeisistä asioista, kun ilman niitä monien oppilaiden mukaan ei voi oppia asioita hyvin.

Kotona oppilaat tekevät jokaisen teeman käsittelyn jälkeen 3 hyvää kysymystä metodia.fi -verkkoalustalle. Jotta kolme hyvää kysymystä voi laatia, on ymmärrettävä opiskeltu teema hyvin. Haluan kokeilussa nähdä miten kysymysten systemaattinen laatiminen kaikista teemoista tuottaa ymmärrystä ja syväoppimista, joista tällä hetkellä paljon mediassa puhutaan.

Vinkiksi yksi hyvä video, josta saa paljon keskustelua mekaniikan kurssilla.

WhatsApp opettajan työvälineenä

Aloitin WhatsAppin käytön opettajana pari vuotta sitten muutamien oppilaiden kanssa opiskeluun liittyvillä viesteillä. Tammikuussa koulumme Oppilasagentit ehdottivat, että TVT:n kehityksestä vastaavat oppilaat haluaisivat keskustella ja tiedottaa WhatsAppissa. Näin ollen perustin ensimmäisen oppimiseen liittyvän ryhmän Oppilasagenteille.

Olen jo pidempään pohtinut valvontaluokalle WhatsApp-ryhmän perustamista. Kaikkeen uuteen liittyy tietysti riskit, mutta riskien ottaminen voi synnyttää myös loistavia menestystarinoita. Viime perjantaina loin luokalleni WhatsApp-ryhmän oppilaiden toiveen mukaisesti. Luokan ryhmä, jossa kaikki oppilaat ovat jäsenenä, mahdollistaa aivan uudenlaisen keskustelukulttuurin syntymisen luokan oppilaiden välillä.

Viestintäkanavana WhatsApp tuntuu olevan toimivampi, tutumpi, nopeampi kuin Wilma-viestit, joita olen aiemmin käyttänyt. Oppilaat ovat paremmin tavoitettavissa ja vastaavat viesteihin innokkaammin kuin Wilma-viesteihin. Jo muutaman päivän kokemuksella ryhmä näyttää lisäävän yhteisöllisyyttä ja kannustaa uudenlaiseen keskusteluun verkkovälitteisesti.

Edellytyksiä ryhmän toiminnalle on säännöt ja niiden noudattamisen valvominen. Opettajan kannattaa ehdottomasti olla ylläpitäjän roolissa, jolloin hän pystyy puuttumaan helpoimmin väärinkäytöksiin.

Luokkani WhatsApp-ryhmän säännöt:
”Kouluun liittyviä asiallisia viestejä voi laittaa ryhmään arkisin klo 7.30-21.00 ja sunnuntaina klo 18.00-21.00. Ryhmän nimen ja kuvakkeen muuttaminen on kielletty.”

Luokan WhatsApp-ryhmässä opitaan myös, että somessa voi toimia asiallisesti ja toisia kunnioittavasti! Kokeilkaa uusia ideoita, ne kannattavat!

vr – avaa uuden maailman

Perjantaina kävin ostamassa virtual reality –lasit, joilla pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia.

Mitä virtuaalitodellisuus on?

”Virtuaalitodellisuus eli tekotodellisuus (keinotodellisuus, lumetodellisuus, engl. virtual reality) on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö. Virtuaalitodellisuus voi joko pyrkiä simuloimaan jotakin todellista ympäristöä tai se voi luoda täysin kuvitteellisen ympäristön.” 

lähde: Wikipedia

Virtual reality –lasit vievät digitaalisen maailman kokemisen uskomattoman upealle tasolle! Löysin Google play –kaupasta pikaisella etsinnällä monia mielenkiintoisia appeja, joita voi käyttää virtuaalilasien kanssa.

Seuraavaksi lähden pohtimaan virtual reality –lasien mahdollisuuksia perusopetuksen teemojen osaksi, josta kirjoitan myöhemmin ajatuksiani blogiin.

Kuvia löytämistäni vr-peleistä ja -maailmoista.

 

Oppilasagenttien touhuja

Viime viikolla Oppilasagentit saivat vieraaksi Zora-humanoidirobotin. Zora kertoi itsestään Agenteille ja yrityksen edustajat esittelivät robotin mahdollisuuksia. Pääsimme seuraamaan myös rytmikästä tanssiesitystä.

Robottipalloja on aloitettu testailemaan, josta enemmän oppilasagentti.fi -sivustolla.

http://www.oppilasagentti.fi/342-2/

Tammikuisesta vierailustamme kouluttajina Otavan Opiston OPS-hautomossa on kirjoittettu oppiminen.fi -sivustolla.

http://www.oppiminen.fi/2016/03/oppilaat-tietotekniikan-asiantuntijoina/

Koe on peili

Parhaillaan ollaan pohtimassa opetuksen muutosta uuden opetussuunnitelman hengessä. Opetuksen pitää muuttua vai itse asiassa oppimisen tulee muuttua. Opettajan tulee muuttaa toimintaansa, jotta oppilaasta tulee aktiivinen oppija. Vai onko muutos oltava oppilaan opiskelussa? Mikä oikeastaan muuttuu?

Oppilaalla tulee olla jatkossa mahdollisuus monipuoliseen osaamisen osoittamiseen, mutta ymmärtääkseni on se niin nykyäänkin ollut. Samaan aikaan julkisuudessa on kirjoituksia, joissa halutaan erityisesti matematiikasta kokeiden poistamista osaamisen näyttönä. Onko monipuolisuutta poistaa matematiikassa mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan? Monipuolisuus mielestäni tarkoittaa mahdollisuuksien lisäämistä eikä vähentämistä. Ennemmin kuin kokeiden poistamisen puolesta äänestäisin kokeiden roolin ja toteutuksen muutoksen puolesta. Hyvin toteutettu ja oppimista tukeva koetilanne tarjoaa hyvän oppimiskokemuksen oppilaalle.

Itse olen jo useamman vuoden toteuttanut matematiikan kokeet niin, että oppilaalla on turvallisesti mahdollisuus kysyä, jos jää jumiin jossain tehtävässä. Oppilasta auttaessani huomaan samalla mikä osa oppilaan osaamista kaipaa vielä kertaamista. Kokeen lisäksi tarjoan oppilaille useampia osaamisen näyttömahdollisuuksia, joita ovat mm. taitotestit, tuntityöskentely, tuntiaktiivisuus, haastavampien tehtävin ratkaiseminen, tukiopetuksessa osaamisen osoittaminen sekä kotityöskentely.

Suuri osa oppilaista näyttää kaipaavan kokeita. Oppilaat haluavat mitata omaa osaamistaan ja näyttää itselleen, kuinka osaavat asioita. Kokeessa osaamisen osoittaminen on taito, joka kannattaa peruskoulun jälkeen osata jatko-opinnoissa, joissa joutuu osoittamaan osaamistaan monesti perinteisesti kokeella.

Koe on peili niin oppilaalle kuin opettajallekin. Jos koe menee heikosti tai huonommin kuin tuntityöskentely edellyttää, niin voi lähteä miettimään johtuuko huono koe tulos koetilanteesta vai oppilaan taidoista. Opettaja voi pohtia kuinka voisi tukea oppilasta toisella tavalla oppimaan asioista. Oleellista on pohtia, kuinka koe arvosana vaikuttaa oppilaan aineen arvosanaan lukukausi arvioinissa!